Power To The Local Dreamer

Nyt se on sitten ohi! Mun ensimmäinen konservoinnin työharjoittelu. Oli kyllä mahtavat 10 viikkoa, opin tosi paljon, tuolla oli tosi hyvä työilmapiiri ja oli niin niin haikeaa lähteä. 10 viikossa kerkes syntyä niin vahvat rutiinit, ja nyt on olo et mitä jos en koskaan enää palaa tuohon museoon... Voi ei! No mutta tulevaisuus on täysin auki, ja kuka tietää mihin valmistumisen jälkeen päädyn. Ja tuntuu et vaan toistan itteeni over and over, ku kehun ton paikan työyhteisöö, mut koen et se ansaitsee tulla mainituksi useampaan kertaan! Also pakko antaa shout out, mun isoin tukipilari harkan aikana oli meiän taukohuoneen sohva. Siinä vietin lukuisat tehopäikkärit aamukahvien aikana niinä aamuina kun 5:30 herätys hajotti erityisen paljon. Ja jotenki läppä, et mun vaan annettiin nukkua. Mvp työympäristö. Ja oon siis nukkunu iha REM-unia sillä sohvalla. En oo aamuihminen... Oli tosi söpöö, ku sain mun harkan viimesen päivän kunniaks jäätelöö. Mult kysyttii suosikkimakuja, ja niit oltii hankittu...

Otsikko kertoo kaiken. :] Sain muutama päivä sitten inspiksen uuteen sonaan. Halusin itelleni kettuterrierihahmon, ja siit kehitty sitte kettuterrieri x collie kun hahmo sai merlekuvion. En voi tbh uskoa, että mulla kesti näin kauan tehdä merlesona. Joskus 2015 yritin kehitellä itelleni merle secondary sonaa, mut se ei sit ottanu koskaan tuulta alleen ja pian sen jälkeen sainki idean mun og secondary sonaan Sohoon , joten merlesuunnitelmat jäi sivuun sit siinä.  Hahmo sai nimekseen South. Halusin S:llä alkavan nimen, ja jäin miettii et mul on jo sona, jonka nimi on North. Et ois hauska vastakohta sille! Ja bonuksena asun Etelä-Suomessa. Haluisin exploree Southilla mun "työ-minää" konservaattorina ja mun roolia museoalalla. Southin lävistykset symboloi lävistyksiä joita ite haluaisin, mut en viitti viel ottaa ennenku oon saanu jalansijaa omalla uralla ja työssä.    Vitsi ku pitäs jaksaa päivittää hahmoja Toyhouseen. Miks se on nii vaikeeta!! Ei se oo ees pakko kirjottaa m...

  JVG - Rehellisesti Oho, onpa aika menny nopeaan! On ollu useampana viikkona tarkotus kirjotella edes niitä näitä, mut arki on kiireistä ja päivät vaan hujahtaa ohi. Miten voi olla, et edellinen postaus oli mun harkan ekalta viikolta! ...koska tämähän on mun harkan tokavika viikko. En voi käsittää! 8 viikkoa on kulunu niin nopeaa. Oon yhä viihtyny harjottelussa tosi hyvin. Kannustava työilmapiiri ja kivat työtehtävät saa päivät kuluu mukavissa merkeissä. Oon saanu tosi paljon itsevarmuutta eri konservoinnin työtehtävissä, ja on ollu kiva huomaa se kehitys itsessä. Uskallan ottaa enemmän vastuuta, ja pärjään pääosin hyvin itsenäisessä työskentelyssä. Ennen harkkaa mua hirvitti ajatus itsenäisestä työstä. Ajattelin, etten tuu koskaan saavuttamaan niitä standardeja ja odotuksia, mitä mun harkkapaikassa vaaditaan, mut nyt 8 viikon jälkeen itsenäinen työskentely on mun mielest parasta! Oon ollu nyt kahtena päivänä täysin yksin pitämässä taloa pystyssä. Viimesin oli viime perjantaina, ...

Mun eka harkkaviikko on nyt ohi, ja ei voi muuta sanoa ku et VAU!  En voisi olla onnellisempi paikasta, joka mulla on. Kaikki on ollut niin kivaa, uutta ja jännittävää, oon tavannut upeita ihmisiä, oon oppinut niin paljon uutta ihan jo viikossa. Mut on otettu niin lämpimästi vastaan ​​ja ohjaajat on mahtavia. Odotan niin paljon seuraavia viikkoja!  Mua on kans kannustettu, ja oon saanu itseluottamusta sen suhteen, et oonko tarpeeks hyvä tähän. Valtavasti työtä ja harjoittelua vielä edessä, mutta kun ilmapiiri on kärsivällinen, ymmärtäväinen ja rohkaseva, siit on nii hyvä lähtee eteenpäin ja alkaa haastaa itteään. Hauska miettii nyt itteä viikon taakse ja ajatella miten hermostunu olin päivää ennen.  Niinä päivinä, kun koira ei oo ollu kotona odottamassa, oon ihan mielelläni jääny ns. "ylitöihin" seuraamaan sivusta, mitä kaikkea muuta mun työpaikalla tehdään. On kiva, et saan olla esim. valokuvaamisessa seuraamassa vierestä mitä prosessiin kuuluu. Ja mulle kuuluu tosi kivo...

Hei hei. Voisin kirjotella tänne taas. En kyllä pahemmin nyt edes muista viime aikojen kuulumisia. Lähinnä muistan, että on väsyttäny. Mulla oli kyllä tapaaminen vielä tämän yhden koulun kontaktin kanssa aiemmin tällä viikolla. Hän oli niin uskomattoman kiltti... Tsemppas paljon ja sano, et vaikka ei oo ollu helppoa, oon kuitenkin päässyt jo opintojen 3. vuodelle ja et vaikka nyt on vaikeeta, se ei kaada mun koko tutkintoa. Se oli todella lohduttavaa! Kunpa nyt vaan itsekin uskoisin siihen, et joskus vielä tää loputon suo loppuu, ja valmistun.  Mutta yhtenä tosi kivana asiana, mulla oli tapaaminen yhden museon johtajan kanssa tällä viikolla, ja sain sieltä mun toisen harjottelupaikan kesäksi! Nyt siis kesänkin suunnitelmat on vahvistettu ja saan kirittyä kiinni molemmat harkkajaksot. Saan jopa ekan harkan jälkeen pitää viikon loman ennenku alotan toisessa paikkaa. <3 Aivan ihanaa. Tän museon johtaja oli tosi mukava ja jäi todella hyvä fiilis tosta paikasta! Lisäks mun luokkalais...

 " ...Like we're barely scraping by. " (Twenty One Pilots - Midwest Indigo) Tän viikon alussa mulla oli odotettu lääkärikäynti liittyen yhteen jos toiseen juttuun. Mun edellinen lääkäri tolla terveysasemalla oli niin huippu, että tällä uudella oli isot saappaat täytettävänä, mut tää uusiki oli tosi mukava ja mulle tuli tosi kuunneltu olo. Tää osittain liitty mun koulunkäyntiin ja siihen, miten raskasta se tällä hetkellä on. Kaikki on vaan niin vaikeeta, ja mulla on just nyt olo, etten yletä ihmisten odotuksiin musta ja et oisin jotenki heikko ja huonompi ku muut. Vihaan ajatustakin, et oon pettymys niille ihmisille, joiden mielipiteellä on mulle oikeasti väliä. Yksi näistä ihmisistä on mun tutkintovastaava, ja se kummittelee mun mielessä niin paljon. Mut oon kuitenki sille ollu alusta asti avoin mun kuulumisista ja fiiliksistä, ja ku koen etten oo saanu tarpeeks tukea koululta (tai edes YTHS:ltä), oon joutunu kääntyy terveydenhuollon puoleen. Ja mulla oli julkisen puolen ...